Olen 25-vuotias, syntynyt vuonna 1987. Eli paljon on vielä koettavaa ja opittavaa elämässä. Eläimet ovat kuuluneet elämääni melkein aina. Ensimmäisen eläimen sain ala-asteella, se tosin ei ollut koira, vaan Shetlanninponi. Isäni kysyi minulta ja veljeltäni olisimmeko halunneet jonkun eläimen, no minä huusin heti että "poni, poni,poni!!", pikkuveljeni olisi koiran halunnut mieluummin. Ponihan meille sitten saapui. Sen seuraksi otimme sarvettoman pässin. Pässi meni hyvin koiran sijasta, koska samallalailla se kävi lenkillä hihnassa kuin koiratkin ;) Hevosharrastus lähti kiitoon kun oma poni saapui pihalle. Siitä lähtien olen ollut hevoshullu - olen vieläkin. Rahatilanteen mukaan käyn edelleen ratsastustunneilla.

 

Omaa koiraa en saanut vaikka kuinka halusin. Ponin jälkeen hankimme kaksi kania, jotka traagisesti kuolivat hyvin pian. Toisen söi kettu ja toinen "hirttäytyi". Sen tapahtuman jälkeen iskä ei enää eläimiä halunnut, vaan minäpä itsepäisenä tyttönä kävin eläinkaupasta ostamassa kaksi uutta kania, hermeliini Pähkinän ja sen tyttären sekarotuisen Rusinan. Pähkinä ja Rusina saivat pian uusia jäseniä laumaansa kun ystäväni joutui luopumaan kääpiöluppakorvakaneistaan. Minulla oli siis 4 kania samaan aikaan. Pähkinä on ollut kaneista minulle rakkain. Todella fiksu, ihmisrakas ja kiltti kani. Pähkinä eli myös yli 10-vuotiaaksi.

 

Kanien lisäksi olen omistanut kaksi gerbiiliä ja akvaarion. Viimeinen kanini kuoli juuri ennen kun olin lähdössä syksyllä opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, "kuin tilauksesta". Pari vuotta kerkesin olla ilman eläintä. Sain kuitenkin siirron Kotkaan jatkamaan opiskeluja ja niin tuli koiran hankkiminen mieleen. Jade saapui minulle kennel Svarzekoksilta, peruutuspentuna. Jade oli aika hätähankinta, koska koirakuumeeni oli hirveän kova kun ystäväni oli sanonut ottavansa labbiksen pennun. Näin jälkeenpäin mietittynä olisi kannattanut tutustua hieman enemmän rotuun, kenneleihin ja koiriin. Kävin kuitenkin kennel Disadonnan Napsua katsomassa kesällä 2007, alunperin piti Napsun pentu ottaa. Olen kuitenkin ollut äärettömän tyytyväinen Jadeen. Jaden luonne on mitä parhain, Jade on minulle todella rakas, sen kanssa ei tylsää hetkeä ole koskaan. Se on mitä parhain harrastuskoira ja on pärjännyt hyvin myös näyttelyissä. Olen erittäin iloinen siitä, että juuri Jade tuli minulle ensimmäiseksi koiraksi!

Nemi muutti luokseni asumaan vuoden päästä siitä kun Jade astui taloon. Lyhykäisyydessään Nemin tarina meni niin, että Nemin kasvattaja kysyi olisiko kiinnostusta ottaa sijoitukseen pentu. Monta kertaa kävin niitä pikkusia ihastelemassa ja tosiaan, kyllähän sieltä yksi pentu minun luokse lähti! Helppoa ei pentuaika ollut kahden koiran kanssa yksin asuessa, mutta nykyään meillä menee todella hyvin! Nemi on upea koira, se on niin höhlä ja koko ajan halipulassa. Kummastakaan en luopuisi mistään hinnasta ja olenkin todella iloinen siitä, että päätin Nemin ottaa. Kummatkin koirat tulevat toimeen muiden kanssa ja ovat ihan parhaimpia ystäviä keskenään.

 

Kolmatta koiraa minulle ei tule, ellen muuta jonnekin omakotitaloon, jossa on iso piha. Mutta tuskin tulee sinnekään. Kahdessa koirassa on paljon puuhaa ja se riittää minulle! Jokaiselle koiralle on kuitenkin annettava paljon laatuaikaa ja oma aikakin riittää juuri kahdelle koiralle. Uusi koira on kyllä haaveissa...